Tyihäntoimittaja

Ja täälä höpötethään mitä miehleen tullee ja sitähän tullee.
6 minutes reading time (1286 words)

Matkakertomus avartaa osa 2

Matkakertomus avartaa osa 2

Nyt olhaan taas kotona ja loma on lusittu, jalat huutaa vieläki armoa ko tuli reisunpäälä käveltyä niin paljon. Hyä oli matka, paljon on nähty niin historiaa, kulttuuria, taijetta ko elämääki. Jos sie halvaat lukea eka osan tarinasta ensin niin klikkaa tästä.

Palluumatka alko sillä että piti herätä jo yölä kahen jälkhiin, syöthiin nopeasti ja sitte laukkujen kanssa ryysätä kapheita rappuja pitkin alas etukätheen tilatulle taksile. Sielä se kehittyvien maitten vanhemman sortin Fiiatti-taksi jo oottiki, kuski heitti laukut perhään ja met takapenkile köytimä ittemä vöihin. Aina mie tietenki laitan vyöt pääle olipa kyyti mikä tahansa, mutta ko mie olen nähny Istanbulin liikennettä niin jos ei olis ollu vöitä niin en olis siihen taksiin menny. No yölä onneksi vähän liikennettä, että eikhään se matka suju nytten oikein mukavasti ilman että tarvii pölätä sitä liikennettä ko net taksin sielä pujottellee ko viimistä päivää. Siittä hotellilta ei ollu pitkä matka vähän isommalle kauele ja siittä se sitte lähti, kuski paino kaasun pohjaan ja hyä ko 80 vauhissa ehti nähä joitaki 30 km/h liikennemerkkiä. No isot monikaistaset tiet ja suhteellisen vähän liikennettä. Mutkissa sai vähän roikkua kahvoissa kiini. Eipä aikaakhaan ko olhaan isola tielä, missä on jo 80 km/h rajotusmerkit. Ei se ollukhaan vielä Fiiatin kapasiteetit käytetty ko se poka lähti kiihtyyn entisestään ja mittarissa heilahti jo 140 lukemat. Alamäessä menthiin myötätuulela 160 lukemia, saateri molin sokissa etten tieny mitä aatella tai tehä. Lähinä mulla näky mielessä kuinka meän taksifiiu rusentuu johonki 80 nopeusrajotusmerkhiin ja molema lihamössöä kaikin sielä sisälä, ettei vain prinsessa Tianan kohtaloa saatais. Meilä ei pysyny matkassa mikhään muukhaan taksi ko meän kuski sujahteli muita autoja ohi, osa takseistaki oli ko pysähtyhneet tiele ko meän reikäpääkuski kaasuttaa kenttää kohti aivanko olis minuuteista kiini että ehimä lennole, vaikka aikaahan meilä oli reilusti pari tuntia. Mie en saanu ees sanottua sille kuskile että hiljentää ko melkein källit housussa vain istuin ja näin menheen elämän nauhana ja toivoin vain että oltaispa jo kohta perilä, tai tulis ees muuta liikennettä hiastaan menoa enempi. No ei tullu sitä liikennettä hiastaan ja sillä vauhila se kohta oliki taksi terminaalissa. Saateri, met selvisimmä ko selvisimmäki hengissä kentäle, koskaan molisin ollu niin onnellinen?!

No sitte eikö lentokentäle monenkertasia turva- ja passitarkastuksia läpi käyhmään ja lastauspassia hakheen tiskiltä ja laukut ruumaa kohti laittahmaan. Sisälekirjottaja sano, että hän ei saa meitä selvitettyä perile asti, että häävymä mennä Parriisissa sitte tekheen loppulentojen selvitykset. Matkalaukut selvitethiin kuitenki jo Rovaniemele asti, että niitä ei senthään tarvi välissä laukottaa toisila kentälä paikasta toisseen. Sitte vain lentoa oottahmaan ja sitte kohti Parriisia. Konheessa retkotin ja yritin nukkua ko meän riviltä oli kolmas paikka käyttämättä. Konheessa oli muuten kokohnaan mieshenkilöstö, kapteenista stuerthiin, enpä ole aiemmin semmosella lennola mennykhään. Pariisissa sitte ensin vaihtahmaan terminaalia, eli kävelyä, sitte junhaan jolla seuhraavaan terminaahliin ja sieltä linkkarilla vielä etheenpäin. Siinä väliläki piti mennä jo yhen turvatarkastuksen läpi ja ko meilä ei ollu niitä lastauskorttiakhaan vielä, niin hääty kaivella lippujen tillausvahvistustaki esile ja yrittää niistä näyttää, että kyllä molema nyt menossa sinne terminaahliin mihin meän häätyyki emmäkä mole keksineet muuten vain sinne mennä. Niin molima sitte oikeassa terminaalissa vihoin ja eikö Finnairin tiskile niitä lastauslappuja hakheen. Voi mahoton ko sielä oli pitkä jono jota vissiin alkhuun vain yksi tiski koitti selvittää. Toinen tiski oli pisnesporukalle, jossa törötti toimettomana yksi virkaiija. Siinä met sitte seistä törötimmä ja ihmettelimä että aika hiasta hommaa. Sitte siihen tuli paikale joku supervaiserirouvaki ja yks ulkomaalainen ihminen sitte sille ranskaksi avvautuhmaan, että mikäs homma se tämä on ko ei ole enempää tiskiä tekemässä selvitystä. Sen verran mie ranskasta ymmärsin, että se rouva teki selvää että tämon niinkö virman linjaus. No siinä net jotaki tinkasit ja ko kelloki alko käyhmään lähele sitä että se lentoki häätys kohta lähteä, niin se rouva alko ohithaan niitä virman eli Finnairin periaatheita ja pisti sen pisnestiskinki selvithään meitä tavalisia ko sillä ollu mithään muuta virkaa. Sitte siihen tuli pari muutaki tiskiä selvittähmään ja niin se alko jono saahmaan viimein vauhtia. Vihoin mekki pääsimä tiskile ja kyllä se selvittäjä joutuki tekheen töitä, veti passia koneen läpi ja tuijotti näyttöä ihmeissään. Kyseli naapuritiskilä, seki veti meän passit konheen läpi ja ihmetteli lissää, no seuraavaksi sitte se pisnestiksin virkailijaki katto niitä meän lipputietoja konheelta... siinä vaiheessa mulla alko jo hiki tiphuun ottalta, että niinkhään se tähän tyssäs meän matka, että saavat net matkalaukut selvitä itekseen sieltä Rovaniemeltä kotiansa. No siinä ko olthiin vähän naputettu konetta, niin jopa se sylki meile laput Helsinkiin ja Rovaniemele. Eikö hopula porttia kohti ja tietenki vielä siinä välilä turvatarkastus ja sielä portit piippas ja tehtiin ruuhmiintarkastus taputtelemalla ja ko ei mithään löytyny, niin eikö vain puolijuoksua portile ko konheen lastauski oli alkanu. Yli pari tuntia siihen meni, että saima vaihettua terminaalin ja varsinki siinä kulahti, että saima net liput sieltä Finnairin tiskiltä, hyvä että ehimä lennole. Muka olima aatellu että syöhään Pariisin kentälä rauhassa salaatit ja juoma latet ko on hyin aikaa, paskat ehtiny ajatellakhaan semmosta. 

No syömä Finnairin konheessa sitte salaatit maksua vastaan ko eihän Finnairi tarjoa ees Euroopan lennoila ko kahvit ja mehut. Molima istumassa puolessa välissä sitä ilmalinkkaria ja lentoemännät olit vielä monien rivien päässä, niin meile alko selviähmään, että alkaa olla heilä vähissä evhäät, hakivat aina toisesta päästä toisesta kärrystä sitä ja tätä naamat vähän tuskasinna. Meitä lähestyy kuitenki myyntikärryt kahelta suunnalta ja ko net pääsit kohale, niin soli tosiasia että salaatti oli loppu ja semmonen fiinimpi tapaslautanen, mikä olis ollu toinen vaihtoehto oli tietenki kansen loppu. Oikeastaan niiltä oli sitte aivan kaikki muukki loppu, senthään oli vielä muutampi pähkinäpussi ja vissiin sipsiä, että semmonen pistro. No met ostima sitte net pähkinäpussit ko muutakhaan sopivaa ei ollu. Kahviki oli kylmää, mutta sehän vain kaunisti - tosin mie näytin jo pantakarhulta ko vähästä nukkumisesta oli mustat renkhaat silmien ympärillä. No sitte se alkoki kohta kone olla kohta Helsingissä ja ko mie laskun jälkhiin pistän puhelimen pääle, niin se pirraa sillä samala sekunilla ja ulkomailta vielä soitethaan. Sielä mies sannoo, että hän täältä Parriisista soittelee, että ko heilä on net teän matkalaukut täälä, että halvaamakos met net sitte Helsinkhiin vain Rovaniemele, no mie sanoin että eikö pistä Rovaniemeä kohti. Tunnin päästä laskusta istuthiin sitte jo Rovaniemen konheessa ja ko päästiin maihin niin sitte tiskile sopihmaan että mitäs laukkujen kansen tehhään. Näytti siltä että tulisivat vielä myöhäiskonheela Rovaniemele, mutta ko molin niin tööt niin emmä jäähneet ennää reiluksi kolmeksi tunniksi oottahmaan ja sovima, että net tuohaan sitte kotia. Seuraavana aamuna soitethaan että laukut tuliki vasta aamukonheela, että niitä lähethään tuohmaan ja niin net sitte viimein nekki kottiutu kotia kannettuna.

Menomatkala kaikki suju Pariisissaki ko rasvattu, mutta nytten sielä oli jotenki mahoton härtelli, ko joka välissä, ovela, ennen turvatarkastusta ja turvatarkastuksessa piti näyttää matkaselvitystä, lastauskorttia, passia, ottaa vyötä pois, ottaa tietsikkaa repusta, pakata takasin ja kohta taas uuvestaan... ja sitten se saamarinmoinen jonotus sielä tiskilä. Soli meilä Air Francen lennot ja mie aivan vasiten pistin niile pallautetta meän matkasta, ko siihen liitty vielä seki että paluumatkala emmä saanu tiettyä tieettiruokaa ko niitten varausjärjestelmässä ei ollu mahollista sitä tilata jostaki syystä, että niilä pähkinöilä hääty pärjätä Helsinkhiin asti ja jos sitä lippusouvia ei olis ollu niin mikäs siinä olis ollu vaihtaa konheita. Mie tietenki ootan nytten sieltä jotaki sommaa viikonloppua Parriisissa korvaukseksi ko meilä niin oli haipakkaa ja nälkäki tosihaan, ei kait sitä tohi suurempia oottaa senthään. Vaikka nähtiinhän met se Eiffeliki konheesta ko Istanbulista Parriissiin tulthiin, motin kuanki kännylä siittä, mutta ei sitä tässä alla olevassa kuassa näy vaikka son varma että se sielä oli ko silmin katto. Koitappa ettiä kuasta se Eiffeli.

b2ap3_thumbnail_20150420_001.jpg

Eikös sole pääasia, että sitä on selvinny senthään hengissä kotia reissulta ja molen nyt yrittäny toipua tosiaan matkasta. Mahtavaa välhiin ko ei tarvikhaan aamusta lähteä lompsihmaan johonki musehoon kathoon iänaikasia laattoja, uustaijetta tai syöhmään ulos herkkuruokia. Tehin kotona niin mautonta ruokaaki ensimäisenä ettei mithään rajjaa, että mietin että häätyykhään sitä lähteä taas reissuun, että kyllä se reissaaminenki on kuitenki sen kaiken vaivan ja kärsimyksen arvosta.

3
Ujo plokkari
Matkakertomus avartaa
 

Kommentit

Ei vielä kommentteja. Voit kommentoida, jos haluat.
Oletko jo rekisteröitynyt? Kirjaudu tästä
Vieras
11.12.2018

CAPTCHA