Tyihäntoimittaja

Ja täälä höpötethään mitä miehleen tullee ja sitähän tullee.
12 minutes reading time (2301 words)

Matkakertomus avartaa

Matkakertomus avartaa

Kotamikko lähti käyhmään vähän maailmalla ko innostu netistä kattohmaan lentojen ja kestikievareitten hintoja. Mie lähin sitte toista kertaa yhteen kovin issoon suurkaupunkhiin, joka on aivan Euroopan ja Aasian rajala ja mie kirjotan tätä nytten sieltä, eli Istanbulista tietenki. Molen käyny täälä melko tarkhaan kerran 10 vuotta sitte ja molenki sanonu että täälä häätyy jokhaisen käyvä ennenkö heittää lusikan nurkhaan ja oikasee ketarat, minun hääty nyt käyä ainaki kahesti ja riittäs täälä nähtävää vielä uuvelekki kerrale. Tänne kannattaa varata kaksi viikko alkhuunsa jos aikoo jotaki ehtiä näkehmään. Nyt olen vain 12 päivää ko mukamas aattelin että se riittää. Mutta menhäänpä asiaan ja alotethaan reissun alusta.

Matka Suomesta tarttas yölä heti sen jälkhiin ko oli saanu justiinsa unen päästä kiini. Silmät ristissä eikö yön selkhään ja lähteissä piti lentää kesälipposillaki nurin ko kartano oli tietenki aivan peilijäässä. No onneksi ei menny luut poikki ko vain kämmenessä parit haavat, no eikö ookaahmaan Rovaniemen kentäle, onneksi senthään tie oli sula eikä porotkhaan hyppihneet etheen, mutta ennen Muurolaa maailma muuttu aivan kummaksi, aivan mahottomasti sielä oli lunta penkassa ja oli sitä välhiin tieläki, no silti selvithiin ajoissa kentäle, jossa tietenki piti ensin ajjaa väährään parkkipaikhaan, jossa on lämmitystolpat ja sielä olis kaksiviikkoa maksanu turhankin paljon. No eikö siihräytä auto toisele paikale ajamalla ympäri kenttää. Sitte hopusti tiskile selvittehleen lentohommia. Lennot lähtiki aika hyvin ajahlaan ja 40 minuuttia riitti pääkaupungin kentäläki vaihtoon. Sieltä sitte startathiin Parriissiin, sielä olekhaan koskaan käyny, mutta Eiffeli jäi näkemättä ainaki tulomatkala lentokonheen ikkunasta. Sielä kentälä pitiki sitte haahuila useampi tunti ennenkö seuraava lento itte kohteeseen lähti. No mitäs sielä, tietenki ranskalaiset lennonjohtajat lakkoilee niin että lennot on kaikin myöhässä, hyä että ees pääsevät alas taihvaalta nekki jokka sielä pyörii. No ko ilmottivat että lento on myöhässä ja lähtöselvityski meinathiin keskeyttää, mutta eikö sittekki vain matkaan kohti konetta jonne ookathiin linkkarilla. Molen poka ajellu nyt ympäri Gaullen kenttää niin lentokonheela ko linkkarillaki useamman terminaalin väliä ja olihan seki aika iso laitos. Konheessa sitte törötethään istua melkein tunti ja lentoemot niin passasit kovasti ykkösluokkaa, mahottomasti niitä hyysäsit ja hymmyilit joka välissä. Kyllä net meitä karjavaunullisiaki passasit aivan hyvin sitte ko päästiin ilhmaan, että Air Francele hyät pisteet. Lento sujuki sitte silmät ristissä ko oli pitäny jo kahelta yön sölkhään ja kello raksutti jo kahta päivälä. Kolme tuntia ja lasku Ataturkin kentäle.

Molin selvittäny etukähteen että miten pääsemä kentältä meän majapaikhaan aivan keskustan kävelykaun kupheesseen. Passijonojen jälkhiin laukkuhihnale, niin jokos sielä oli joku väsyny matkaaja jalat oikosenna, ei se itteläkhään ennää siinä vaiheessa kaukana ollu että olis voinu oikasta lattialle tirsoile. Laukutki oli tulheet tosihaan matkassa sammaa tahtia ja net sitte matkaan hihnalta ja kohti metroa. Metro oliki uus homma sitte sen eka käynnin, tosin eka kerrala olinki pakettimatkala, että kentältä hypäthiin vain tillausajhoon, joka ookasi hotellille. Nyt hääty mennä rahanvaihtoon ja sitte marsia kohti metroa, metron portila sitte ostahmaan matkakortti ja laata siihen vielä lissää arvoa että pääsee perile asti yhelä. Sitte vain rohkeasti metroon ja sillä yhelä vaihola majotuksen kulmile. Oletettu tuloaika asunnolle oliki sitte jo pari tuntia myöhempänä ja pimeäki oli ehtiny tulla. Metrolta vielä vajjaa kilometri raahathiin laukkuja ja ettihmään meän majataloa aivan viehraalta aluheelta. Molin varannu sen netistä ja tulostanu kartan että löytyy. Se on aivan keskustan vieressä, mutta ko sinne päin methiin niin meinas jo usko loppua. Aivan pikkunen katu, jossa montaa pientä poikkikatua sinne ja tänne. Sitte lopulta olthiin kyllä varsin siinä naapurissa, mutta missään ei lue meän majapaikan nimeä ja mahottoman pimeääki. Eikö kysyhmään kartta käessä vanhalta antiikkikauppihaalta, joka istuskeli liikheensä ovela. Majapaikan nimi ei kertonu sille ilmeisesti mithään, mutta sepä nappas oman älykännykän ja alko selvithään sieltä vielä tarkemmin ko ei tullu sitä puhelinnumeroakhaan otettua ylös silloin ko oli vielä itte netinpäässä. No sittehän sen neuvoki, että takasin päin ja kolmas poikkikatu on vasemmalle oikea ja siinä son heti ekana, eli heti niitten miesten jälkhiin jokka kaivaa siinä kaula lapioila ojjaa ja sielä jonku kaapelin kans painivat. No met sinne poikkikaule ja sielä aivan pilkkopimeää, rullaama laukut perässä mukulakiviä ja yritämmä kytätä ovenpieliä tai kylttiä ja sitte takasin ko ei löyvy, niin eikös aukea pimeä ikkuna ja sielä vaimo sannoo, että etittäkös tet tätä majapaikkaa ja etimähän met justiinsa sitä. Soli menny sähköt poikki korttelista ja ne miehet siinä isommalla kaula just korjasivat vikkaa. No ei siinä mithään muutako kahen lämpökynttilä avula huoneistohotellihuone halthuun. Sitte kännykän valossa takasin ulos ja hakheen jostaki kauppaa että saama vettä ja muuta tarpheellista että selviämä yön yli. Niin net lämähti sitte sähkökki pääle jossaki välissä yötä ja aamula oli onnellinen ko silmät ei ollu ennää aivan ristissä ja oli vielä hengissäki. Siittä on hyä alottaa lommailu.

Istanbulhiin en tiä kyllä voiko liittää sannaa lommailu ko tämon niin mahottoman iso kaupunki ja täälä on mahottomasti kaikenmaailman nähtävyyttä, itte kaupunki jo ittessään on nähtävyys ja sitte kaikki museot joita riittäis joka päiväle montaa. Molin silloin etellisellä kerrala kaksi viikkoa enkä ehtiny näkheen kaikkea vaikka joka päivä menthiin tukka putkela - silloin ko oli vielä tukkaki. Nytten piti alottaa heti niistä paikoista missä ei silloin ehtiny käyhmään ja sitä varten piti ostaakki kolmen päivän museokortti, jolla pääsee aika monheen paikhaan ja säästää liiroja. Tämä kaupunki on rakennettu kukkuloile, eli menetpä sie melkein mihin tahansa niin sinun häätyy mennä mahotonta alamäkeä ja sitte kiikkua taas toisessa paikkaa toisen mäen pääle, mutta siinä se kunto kasvaa. Meän majapaikassa hoksathiin, että mahoton käry tullee sisäle aamula ja illala ja sitte vielä köökissä on semmonen pönttö seinässä joka puhisee ja naksuu ja puhisee välhiin vielä enemmänki. No joksiki veen lämmittimeksi met sitä katoima ja väänsimä pois päältä, että jovain sitä tarkenee eikä yölä tarvi ees lämmintä vettä. No se seuraavana päivänä respan vaimo sannoo, että älkää tet ottako sitä poijes päältä ko hän muutan paleltuu sielä respassa ko se näköhjään lämmitti senki sitte samala. Se savvun haiju selvisi kans ko katoima siinä kaula, että naapurissa ko eltathaan puula niin putket työntää savun siihen kaule ja sopevasti laskeutuu siihen meän huoneele ja ko siittä meän kaasula toimivasta veenlämmittimestä mennee ikkunalasin läpi putki kartanolle, niin siinä on vain semmonen pahvinpalanen estämässä että hiirtä suuremmat elukat eivät tule sisäle. Välhiin tuntu että ennenkö tämä loma loppuu niin liha on kylmäsaustettu. Muutama päivä met kärvistelthiin ja kärsithiin ko mie sitte sanoin, että jos met voitais vaihtaa huonetta ja onnistuhan se sitte parin päivän päästä ko tuli väljempää ja saimaki toisen huohneen, jossa ei ole mokomaa lämmitintä eikä reikää ikkunassa ja siltikki kuuma vesi huilaa hanasta. Nyt on nukuttanu hyvin eikä ole tyrmässä savusta. Se meän eka huone oli ilmesesti talon "viiminen", eli ilmeisesti se täytethään viimisennä tulijoila ko nytte meän respa pittää sielä omia rompheithaan. 

b2ap3_thumbnail_P1100882.JPG

Säät meitä on suosinu, vain alussa yhtenä päivänä on tullu vettä. Sitte on ollu aivan kelpoja keliä vaikka nyt mithään erityisen lämmintä ei ole ollukhaan ko tämei ole missään välimeren rannala. Sen verran kuitenki aurinko paisto ensimäiselä museopäivälä, että satunnainen matkailija ko ei muistanu pistää lippalakkia päähän saatikka rasvaa, niin illala oli nuppi enemmän ko punasenna. Miten se voiki olla että sitä ei koskaan opi, sitte onki tuljuttu minun 50 kertoimella olevaa aurinkorasvaa ja fetsi tiukasti päässä ettei tilanne pahene. Pari päivää sitte alotinki päänahan luomisen ja kohta saattaa olla jo ihmisten ilmoila ilman fetsiä. Aivan hulluna olhaan juostu nähtävyyksiä kattomassa, jalat on huutahneet hoosiannaa alusta asti. Paras päivä oli ko kävelimmä reilun 17 km ja vielä turhan takia, molin luulossa että yks museo on auki, mutta mithään auki se ollu ja toinen meistä halus nähä linnotuksen, joka ei ollu sielä missä luulima sen olevan. Ei siinä mithään että turhaa, mutta ko piti kiikkua kahen nyppylänki pääle ja vielä kotinyppylällekki. No ei se hukhaan menny nekhään reisut, näki sitä niiläki reisuila vaikka jos mitä ja varhmaan semmostaki mitä normaalit turistit ainakhaan ei näe ko eivät varmasti kolua semmosia nurkkia ja vissiin se kuntoki kasvo.

Molen käyny nytten sitte parissa prameassa palatsissa kattomassa kuinka ylhästö on eläny, eli täälähän on pariki semmosta vanhaa palatsia jokka ei ole ennää käytössä. Vanhempi kuulusampi on Topkapı Sarayı eli tuttavallisesti Topkapın-palatsi. Se ajalta ko ei ollu keskuslämmitystä tai sähköä, mutta on sitä sieläki eletty yltäkylläsyyessä. Sitte sulttaanit halus jo keskuslämmityksen ja sähkövalot, niin niitten hääty rakentaa uuempi ja tientenki isompi Dolmabahçe Sarayı eli Dolmabahçen-palatsi. Sielä kävinki nytten eka kerran. Voi hyän tähen ko sielä oli huohneita ja salia, mahottoman näyttävästi oli mööbleerattu, verhot oli kilometrin mittaset ko ikkunakki oli sitä luokkaa, mahottoman isot matot laattialla ja net ristalliruunut - jeskamandeera - sen mie sanon, että verhoista ja ristalliruunuista ruottalaisekki voivat olla rohki katheellisia, suurimassa ko on yli 700 lamppua ja painoaki 1500 kg. Katot oli maalatut kuvia täytheen, muut paikat olit tieten marmoria ja jalopuuta ja lääpitty kultamaalila tai pistetty helmiäistä mihin on vielä mahtunu. Tavalisen kansan selkänahka on varmana ollu tiukala ko sieltähän sitä on häätyny repiä. Tuoki palatsi on vain reilun 300 metriä pitkä ja huoneita vaikka turistia majottaa ja sitte on vielä muut lukusat palatsit ja paviljongit jokka on sammala tyylilä, että sulttaanien on kelvannu. Kävin nyt kattomassa Üskudarin eli Aasian puolela olheen yhen Beylerbeyin-kesäpalatsin, eikä se kyllä heän stuga häveny itte palatsinkhaan rinnala. Sisäovet ja ikkunaklasit ko on yli 4 metriä korkeita niin voitta vain kuvitella paljon siihen mennee kangasta ko niihin kaikhiin ikkunoihin väsäthään vähän fiinimmät verhot. Itämaiset matot lattiassa, joista osa vissiin suurempia ko minun koko talo. Saateri vain ko niissä ei saa sisälä kaikissa kuvata, että teän vain häätyy uskoa. Nythän nykynen hallinto on rakentanu sitte jo uuven "palatsin", jonka ei kanskaan pitäis hävetä minkhään rinnala, mutta sielä ei vielä käyty, jos sinne ees pääseekhään tavallinen kansa vielä laahustaan, tosin se taitaa ollakki sitte Ankarassa. Sitte tietenki uskontojen prameat palvontapaikat, eli moskeijat,  ja on täälä vain kirkkojaki. Kyllä ei ole niissäkhään pahemmin säästelty ko niitä on lyöty pystöön, katto korkealla ja fiiniä laattaa seinät täynä. Kyllä niihinki on muutampi lantti menny.

b2ap3_thumbnail_P1090652.JPG

Sielä Aasiassa kävelimmä pitkän matkan sinne kesäpalatsiin, mutta sieltä ajattelima että ookaama linkkarilla takasi sinne laiturille mistä pääsemä vesibussila takasi taasen Euroopan puolele rantaa. Siinä ihmetelhään pysäkillä ko linkkaria pukkaa solkehnaan, kaikissa melkein lukkee Üskudar, mutta sen alla joku pienemmällä präntilä. Mithään niitä pienempää paikkaa ei meän kartoila näkyny ja ko Üskudar on kaupunginosa ja netki ko on aika isoja täälä ja ko met olima jo sen nimisellä aluheelaki. No mitäs tekkee siinä tilantheessa satunnaiset matkailijat, no ko puolet pysäkistä kerta hyppää yhen linkkarin kohala liikheele, niin tehimä mekki, siinä ei tietenkhään lue keulassa mithään meän kohepaikasta ko aivan eri, jonka mie kyllä jo tiesin että seki on kyllä rannala, mutta on aivan eri kaupunginosa taasen, niin eikö siihen vain rohkeasti kerrala aivan väärän linkkahriin kyythiin. Pari ranskalaista käänty kyllä ovelta takasin, mutta memmä antahneet periksi. Auto ammuttu täytheen porukkaa ja sielä jännitykselä että menneekhään tämä meän laiturin kautta ja jatkaa siittä sitte etheenpäin sinne väährään paikaan. No eipä tietenkhään aja sen meän kohteen ohi, ko heti seuraavasta risteyksestä lähtee aivan toisele tiele sisämaata kohin ja kännykässä ei näy karttaa sille alueele ollenkhaan ko ei ole nettiä käytössä, sillä tielä oli kyltti Ankahraanki että vähän alko jännittähmään. Ei auta ko olla töröttää kyytissä ja kattoa mitä mistä sitä ittensä löyvethään. Linkkarin pysäkkinäytössä ei lue meän sitä vaihtoehtosta laituripaikkaakhaan, mutta matkaaki oli vielä ja sitte helpottiki ko se pääkohe Kadiköy ilmesty viimein pysäkkilistaan. Noni, sollukko päätepysäkiltä kävelä 100 metriä, niin siinä soli laiva lähössä takasin "kotisatahmaan". Linkkarit täälä on moternia matalalattia mallia ja niissä on ilmastoinnit, että älkää luulkokhaan että olis joitaki torniolaisia retrolinkkareita.

b2ap3_thumbnail_P1090872.JPG

Istanbulissa assuu yli 13 miljoonaa ihmistä ja välhiin tuntuu että net kaikki on tosihaan samassa paikassa menossa, mutta käsittämättömän sujuvasti silti pääsevät liikkuhmaan menit ne kävelyllä tai autoila, vissiin non tottuhneet eikä muutama ihmettelevä turisti sielä seassa paljoa tunnu. Sitte pääle vielä paikoin turistit, jokka nyt ylheensä kerrääntyy runssain määrin turistikohteitten ympärille. Mutta ko tämön kuiten kaupunkikohe, niin täälä turismi ei ole semmosessa asemassa ko rantalomakohteissa ja turistit tavahlaan hukkuu massaan sitte muuala kaupungissa. Olema met kuuhleet muutampia kertoja ko jokku on puhunu suomea keskehnään ja ruottiaki on kuultu ja nähty yks ruottalainen pansionääriryhmäki liikheelä. Tämön kohe jossa moterni ja vanha aika kohtaa hauskala tavala, kaula istuu vanha antiikkikauppias joka surffaa netissä älyluurila. Katua ajjaa uuvenkarhea Range Rooveri ja sen perässä tullee hevosvankkurit jonka kuski huutaa "portakal! portakal!", eli myypi appelisiiniä ja muita hetelmiä asukhaile. Teehuohneet raakavat teetä tarjottimilla kaun muile kauppihaile. Kahen viimisen pääle rempatun talon välissä saattaa olla asumaton mörskä, joka sisältä sortunu kassaan. Tämon aivan jotaki semmosta mitä meilä Suomessa ei voi nähä missään, eikä ees kuvitella olevankhaan jos ei tätä itte näkis. Toisaalta täälä on sitte kaikki nykyajan hömpötykset Euroopan suurimmasta kauppakeskuksesta lähtien.

Maustebasaarissa on väkeä

Perinteiset turkkilaiset ravintolat ansaittee vielä erikoismaininnan, eli ns. lokanta-tyyppiset ravintolat. Net on käteviä, sie menet sisäle ja otat tarjottimen linjan päästä, sitte sie osotat sielä vitriinissä monessa tasossa olevia astioita missä on erilaisia ruokia ja ko solet osottanu, niin sieltä tiskin takkaa annethaan sulle annos lautasellinen sitä osotettua. Jatkat vain sitä niin kauan ko olet kaikkia herkkuja saanu tai ainaki niin kauan ko isole tarjottimele ei ennää mithään mahu. Sitte linjan päässä on kassa, joka naputtaa sulle hinnan ja sie maksat ja syöt ittesti mahottoman täytheen niitä kaikkia mitä solet valinnu. Juoman kanssa kahelta hengeltä on menny enihmilhään pyöreät 12 euroa ja sillä on syöny rohki mahat täytheen mahottoman hyvvää ruokaa. Hui, niitä varsinki misson munakoisoa kannattaa ottaa, jos kerran imaamikki pyörtyilly senki takia niin miksei met tavalisekki. Jos toletta joskus Turkissa, niin kiertäkää kaukaa net meän tuntemat kebab-paikat jos halvaatta hyvvää ruokaa, täälä on niin paljon rikhaampi ruokakulttuuri ko mitä Turkin siirtolaiset meile näyttää. Mien käsitä miksei meilä Suomessa ole enempi paikkoja mistä sais näitä tavalisia turkkilaisia ruokia.

b2ap3_thumbnail_P1100533.JPG

Saatan mie vain olla poikki ko mie täältä lomalta pääsen, tässä on vielä yksi rankka päivä tiossa ennenkö pääsee kotia leppäähmään, mutta häätyy kattoa josko jatkas tätä matkakertomusta jahka tämön kokohnaan loppu. Takasi lennethään sammaa reittiä ko on tultukki, paitti että ko lähtö on heti aamusta niin kentäle häätyy mennä taksila. Täälä tuo taksikyyti ei ole kallista lystiä ollenkhaan, että sillä passaa ajella vähän köyhempiki matkailija. Saapa nähä ovakko ranskalaiset lentäjät menheet lakhoon ennen sitä ja onko se lennonjohtajienkhaan lakko vielä ohi. Son huomena Suomessa muuten äänestyski, met hoijima oman osan täälä kunniakonsulissa ennakhoon ettei jollaki jää äänet saamatta. Palathaanpa asihaan vielä ko olen takasi kotosalla.

Jatko-osa löytyy täältä.

1
Matkakertomus avartaa osa 2
Etiäiset - onkhaan niitä?
 

Comments

No comments made yet. Be the first to submit a comment
Already Registered? Login Here
Guest
27.09.2020

Captcha Image

By accepting you will be accessing a service provided by a third-party external to https://vaylanvarsi.net/